keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hannunvaakuna kaulakoru

Sama ihminen joka osti hannunvaakuna korvakorut Leineperin Ruukilta kilpailukorujen ollessa näytillä otti minuun yhteyttä ja tilasi joululahjaksi samantyylisen kaulakorun. Lähdin suunnittelemaan kaulakorua korvakorujen pohjalta, tehden korusta samanlaisen mutta kestävämmän version.


Langan vääntämistä muotoon
Vierekkäin kaulakorun ja korvakorun runko.


Tein paksua lankaa jota rupesin vääntämään kierteille. Verrattaessa ohkaisempaan paksumpaa ja lyhyttä tankoa oli vaikea vääntää haluttuun muotoon ja jouduin kokeilemaan sitä pariin otteeseen ennen kun sain oikeanlaisen palasen. Sitten juotin langan päät yhteen ja muotoilin sen pihdeillä symmetriseen muotoon.


Ripustuslenkin viilausta.
Kivi-istukoiden juotosta.
Kun tämä oli tehty valmistin riipuslenkin hopealevystä ja sahaa ja viilaa käyttäen tein siihen syvennyksiä. Riipuslenkin valmiiksi saatuani hyökkäsin kivi-istukoiden kimppuun. Juotin lenkit kiinni suoraan vaakunan läpi sahaamiini hopeaputkiin. Juottaminen oli haastavaa, sillä lenkit ja putki saattoivat liikahtaa suuntaan tai toiseen ja mennä vinoon. Kun ne kuitenkin sain juotettua jäi enää kivien istutus sekä korun kiillotus.

Valmis koru:

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Neilikkariipus

Valmistin äitini syntymäpäivälahjaksi yksinkertaisen riipuksen johon kaiversin hänen lempikukkiaan, neilikoita. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaiversin hopeaa. Taakse kaiversin kaunolla ennen kun sitä oli kunnolla tullut opiskeltua, joten siitä tuli hieman hakkelusta. Riipuslenkin takia riipus oli kitissä vinosti joka myös hankaloitti kaivertamista. Riipus oli hyvää harjoitusta ja pääasia oli että saaja pitäisi siitä.



Luonnos ja kaiverruksia vaille valmis laatta.
Piirsin kukat laattaan valkoisen peitevärin päälle.


Myönnettäköön, takatekstistä olisi voinut tulla siistimpi.

Valmis koru.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Eurajoen Lätkä

Ensimmäinen kaiverrustilaustyö tuli entiseltä luokkalaiselta Sari Kujansuu-Hekkalalta joka opiskelee tällä hetkellä kultasepän tutkintoa. Hän sai tilauksen Eurajoen Lätkän johtoryhmältä heidän sihteerilleen 50v lahjaksi. Sari valmisti hopeasta jääkiekkomaisen kaulakorun blitsaukseen asti, jolloin kaiversin Eurajoen Lätkän logon kiekkoon. Tämä oli toinen kerta kun kaiversin hopeaan harjoituslaattojen sijasta ja asiaa ei pelkästään tehnyt jännäksi se, että kaivertaisin jonkun toisen työhön vaan myös se, että opettaja varoitti että blitsauksessa näkyisi kaikki lipsahdukset. Varoituksen jälkeen tein pari harjoittelukierrosta ennen oikeaan koruun siirtymistä.

Harjoituskaiverrukset


Lätkä valmis kaiverrattavaksi.

Pyyhkäisin laatan päälle valkoista peiteväriä.

Parin korjauksen jälkeen sain logon piirrettyä kunnolla.

Parin harjoituskerran jälkeen kuparilevylle ei koruun
kaivertaminen ollut niin vaikeaa.

Peiteväri pois pyyhittynä ja kaiverrus valmiina!

Sarin lähettämä kuva valmiista korusta. Ylempi kivi on granaatti
ja musta zirkonia.




















































perjantai 3. marraskuuta 2017

Kaivertajapuoli

 Aloitin pari kuukautta sitten Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kaivertajapuolella. Tässä kuvia harjoituksista mitä olen tehnyt. Viikot ovat menneet hujauksessa ja paljon on tullut opittua! Olemme käyttäneet kuparilevyjä harjoituslaattoina. Ensin levy kiinnitetään kittiin, filssataan suurimmat naarmut pois jonka jälkeen laitetaan kerros valkoista peiteväriä. Tähän sitten piiretään kuvio jonka mukaisesti kaiverretaan. Päälle laitetaan lakkakerros, sillä lyijy/vesiväri pyyhkiytyy kosketuksesta pois.




Aloitimme tekemällä omat viistekaivertimet
Ensimmäisksi piirsimme vapaalla kädellä paljon
viivoja joita myöten kaiversimme.
Ensimmäiset viivat olivat aika hakkelusta ja ensimmäiset laatat menivät kaivertimen käyttöön tottuen. Kun suorat viivat onnistuivat jotenkinkutenkin siirryttiin seuraavaan harjoitukseen, jossa harjoiteltiin kaaria, viivojen paksuutta ja painopisteitä. Tuntui siltä, että kun yhden asian sai jotenkin ymmärrettyä veti seuraava harjoitus jalat alta.

Ensimmäiset viivat eivät olleet kovinkaan kauniita...
Toisesta levystä tuli jo hieman siistimpi.
Koukeroita.
 
Näiden harjoituslaattojen jälkeen siirryimme haastavampiin hommiin, nimittäin vaakunoihin. Piirtäminen laattaan oli jo omanlainen haasteensa, kaivertamisesta puhumattakaan. Kuitenkin on mahtavaa nähdä laatta laatalta kuinka on kehittynyt. Piirsin ensin annetut vaakunat paperille sen kokoisina ja siistittyinä, josta sitten sain helposti otettua mallia kuparilaatalle piirtäessä.
 
Valmis vaakunalevy.



Ensimmäisiä isoja kaunokirjaimiin.
Vaakunoiden piirtämistä.


Pakollisten vaakunoiden jälkeen annettiin tehtäväksi kaivertaa
kotipaikkakunnan vaakuna.
Vaakunoiden jälkeen siirryimme isoihin kaunokirjaimiin. Niissä olikin paljon harjoittelua, varsinkin kun oma käsialani on kunnon harakanvarpaita. Kaunossa on myös yllättävän paljon kaikkia sääntöjä joita oppii uusia joka harjoituslaatalta. Isojen kirjaimien jälkeen iskimme kiinni pieniin kirjaimiin. Lähdin harjoittelemaan niitä tehden eri runoja ja sanontoja etunimien sijasta (millä yleensä harjoitellaan) pitääkseni opiskelun mielenkiintoisena.

 
Erittäin monen laatan jälkeen oli pienten kirjaimien vuoro. Ensimmäiseen harjoituslaattaan en tajunnut tehdä
apuviivoja joten kaikki oli hieman vinksin vonksin ja heikunkeikun.
Toisella yrityksellä onnistui hieman paremmin apuviivojen kanssa, vaikka seuraavaan tein niitä siistimmin.

Ja ylemmän kuvan laatta kaiverrettuna.
 
Ukkin viisaat sanat.
Viimeisestä laatasta löytyy virhe, löysitkö sen? Tuttavallisesta oli vahingossa lyhentynyt tuttallinen.
  Laattaan olin ottanut uuden haasteen, sillä halusin keskittää tekstin laatan keskelle. Sommittelu vaati monta uudelleenkirjoittelua ja kirjainten koon vaihtoa. Selvästikin toinen rivi mahtui paljon kivemmin ilman yhtä tavua. Hupsista hei.