sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Vuoden nuori korutaiteilija kilpailun tulokset & koulutusministerin vierailu

Kunniamaininta osui kohdalle




Kunniakirja kainalossa
Ilkka Tarvainen ojentamassa kunniakirjaa
yhden tuomareista selostaessa ruusuja ja risuja
Voittopallille en päässyt, mutta tuomarit ihastuivat Otso kaulakoruun niin paljon, että sain mukaani kunniakirjan. Voitto meni tänä vuonna Sirpa Salmelan rouheille designkoruille, eikä suotta. Kakkoseksi tuli Veea Ingberg, ja viimeiseksi Laura Turkulainen. Lisäkseni kunniamaininnan sai Liisi Ensola. Sekä Sirpa että Veea ovat Tyrvään koulun oppilaita.
Korukilpailun palkintojenjako tilaisuus oli 12.9 ja koulumme oli hyvin edustettuna, sillä kukaan muu kilpailija ei osallistunut tapahtumaan. Paikalla oli yksi lehdistön henkilö, Ilkka Tarvainen joka on kilpailun 'Isä', entinen sisäministeri, nykyinen Ulvilan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anne Holmlun, OP:n markkinointipäällikkö Satu Salminen, Sanna Oksa, sekä muita leineperin ruukin työntekijöitä sekä osallistujien vieraita.
Tapahtuma oli erittäin juhlallinen puheineen sekä skumppalaseineen. Oma lempihetkeni oli joka kerta kun haitaria soitettiin seremoniallisesti kunniakirjaa hakiessa ja pois kävellessä. Kun vakavahenkinen osa oli hoidettu pois alta odotimme ruuan valmistumista siemaillen kuplivaa ja rupatellen rennosti. Saimme Savipakarin tunnelmaisessa tuvassa ilmaisen aterian jonka aikana keskustelimme keskenämme yrittäjyydestä, korujen käytöstä sekä hirvikolareista. Kaksi tuntia menivät sangen nopeasti hyvissä tunnelmissa!


Veea Ingberg, Sirpa Salmela and yours truly.

Kättelemässä Ulvilan
 kaupunginvaltuuston puheenjohtajaa
Anne Holmlundia.
Ruokailun jälkeistä keskustelua.


Voittotyöt:

Kuvat ovat Sirpan facebook sivulta.

Sormus
Kaulakoru 1

Kaulakoru 2
Kaulakoru 3


Koulutusministerin vierailu

Koulutusministeri  Sanni Grahn-Laasonen kävi katsomassa Leineperin Ruukilla kilpailutöitä kesällä Ilkka Tarvaisen kutsusta. Paikalla oli taas edustamassa vain meidän koululaisiamme, minä, Veea, Sirpa sekä Krista Vuohijoki. Kahvittelemaan tulivat myös Ulvilan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anne Holmlund, kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Cene Suni ja Ulvilan kaupunginjohtaja Jukka Moilanen. Kun ministeri saapui, esittelimme nopeasti korujamme ja mistä niihin oli lähtenyt ideoita. Kahvipöydässä Grahn-Laaksonen tiedusteli koulustamme sekä keskusteli kanssamme kiinnostuneesti käsitöistä.

Puherinki.

Opetusministeri katselemassa kilpailutöitä.

Kahvipöydässä.
Alimmat kuvat ovat Sanna Oksan ottamia.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Hannunvaakuna- korvakorut

Vuoden nuori korutaiteilija -kilpailu


Yhtenä kilpailutyönä olivat hannunvaakuna aiheiset korvakorut. Symbolia on käytetty suojaamaan huonolta onnelta ja pahoilta hengiltä. Sitä on piiretty talon tai ladon seinään suojaamaan sen asukkeja. Kuviota on käytetty monissa eri esineissä, kuten puisissa lusikoissa, juustolaudoissa sekä käytetty kirjontakuviona riipuksissa ja soljissa. Vanhin Suomessa löydetty hannunvaakuna on 1000 vuoden paikkeilla suksiin kaiverrettuina. Silmukat symboloivat maan neljää suojelevaa ilmansuunnan henkeä. Pohjoinen, Etelä, Itä ja Länsi kannattelevat taivasta maan yllä. Hannunvaakunan, tai käpälikön, uskotaan lisäävän turvallisuutta ja suojaavan synkiltä ajatuksilta. Näiden korujen valmistus olikin helpoin kilpailutöistä.


Alkuvääntöä.
Vaakuna valmiina juottamiselle.


Koru'istutuksen kasaan juotosta.
Porasin puunpalaan reiät, joihin laitoin kaksi metallitankoa kiinni. Niitä apuna käyttäen sain väännettyä hopealankaa symmetrisesti muotoonsa. Kuitenkin vaati pari kokeiluerää, että sain vaakunan näyttämään siltä miltä halusin. Kun olin vääntänyt langan hannunvaakunan muotoon juotin kiinni hopealangan päät. Taoin pari kertaa juotettua vaakunaa vasaralla jotta koruun tulisi hieman syvyyttä.

Koru-istutuksia varten sahasin putkesta palasia ja juotin niihin kiinni hopealenkkejä. Tein kivien sovitteet, istutin ne ja kiinnitin ne hannunvaakuniin kiinni. Tämän jälkeen siistin ja kiillotin korun.








Valmis työ:


Hymni

Vuoden nuori korutaiteilija -kilpailu


Valmis koru.


Hymni oli viimeinen koru jonka tein kilpailuun. Sormus oli kaikista kilpailukoruista eniten Suomi 100-vuotta aiheinen. Ajatus koruun lähti joutsenesta, joka on juuri lähdössä lentoon järvestä vesipisarat höyhenpeitteestä kimallellen.


Yksi referenssikuvista.

Sormuksen tekeminen alkoi joutsenen siluetin sahaamisella. Kun sain tämän tehtyä pyöristin reunat viilaamalla.


Joutsenen sahausta.
Reunojen pyöristämistä.






Tämän jälkeen katsoin kivien paikat, merkitsin ne ja porasin kohtiin reiät. Joutseneen tuli 19 kiveä ja pyrstöön vielä kuusi lisää. Muotoilin joutsenta puupölkin urien avulla, jotta joutsen muotoutuisi käteen hyvin. 


Kivien valoaukot porattuna.

Joutsenen muotoilua.













Sitten lähdin tekemään sormusaihiota. Piirsin viivottimen avulla ympyröitä peräkkäin ja porasin niiden sisälle reikiä. Tämän jälkeen sahasin levyn piirtämieni ympyröiden mukaisesti ja pyöristin sormusaihion. Kun sormusaihio oli muotoiltu ja juotettu, filssasin ja kiillotin sen tässä vaiheessa alustavasti.


Sormusaihion merkinnät

Sormus muotoiltuna






Sitten sahasin sormuksesta hieman alle puolet ja juotin sen kiinni joutseneen. Seuraavaksi oli 'vesipisaroide' vuoro. Sahasin putkista palasia ja juotin niitä yhteen rykelmään. Juotteen kanssa sai olla varovainen, ettei se tukkisi putkien välejä yläpuolelta jotta ei tulisi ongelmia kivien juottamisen kanssa myöhemmin. Juotosten kuitenkin tarvitsee olla tarpeeksi hyvät, ettei mikään irtoaisi jos koru ottaisi osumaa.

Putkien juotokset.

Sormusaihio juotettuna joutseneen.















Kun putket olivat kunnolla kasassa juotin ne kiinni joutsenen pyrstöön. Koska olin jättänyt putkille pituus varaa, jäi putket töröttämään liian pitkinä kun ne olivat paikoillaan. Sahasin ylimääräiset hopeat pois.

Putkien juottamista.

Putkirykelmän sahausta.


Tässä vaiheessa filssasin ja kiillotin korun. Sitten tein kiville sovitteet ja lähdin istuttamaan niitä.

Tein sovitteet pallopääterällä,

Neljä kiveä kiinni.







Kivet kiinni?

Ultrapesurissa kaksi kiveä irtosi. Ei muuta kun takaisin
työpenkille!







Pari kiveä kieltäytyi menemästä paikalleen sinnikkäästi, kun taas suurin osa meni helposti kiinni. Lopulta kaikki pysyivät kiinni ja annoin korulle vieläviimeisen kiillotuksen.

Valmis koru:




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Otso

Vuoden nuori korutaiteilija -kilpailu


Osallistuin tänä vuonna korukilpailuun viidellä korulla, joista kaikki olivat uusia paitsi Otava kaulakoru. Kilpailukorut ovat näytillä Ulvilassa Leineperin ruukilla 1.6. - 31.8.2017. Lisää informaatiota kilpailusta löytyy täältä.

Lähtiessäni suunnittelemaan koruja halusin pitää jonkinlaisen yhteisen aiheen niille, ja ajatus lähtikin Suomen juhlvavuodesta. Halusin että jokainen koru yhdistyy jotenkin suomalaisuuteen ja lähdinkin tutkimaan hieman suomalaista kansanuskoa. Lukiessani Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko - Samaaneista saunatonttuihin kiinnostuin ihmisten suhteesta mystiseen karhuun, ja tiesin että haluan tehdä tämän aiheisen korun. Näin siis syntyi Otso.

Kiven tilasin etsystä, joka on englanniksi boulder opal. Kiven värikkyys ei tahdo välittyä kuviin, sillä se välkehtii niin monilla eri väreillä sitä käännellessä. Kerkesin säikähtää, että kivi ei ehtisis saapua ajoissa, sillä postilla kesti jouluhamuissa toimittaa paketti Austraaliasta jonkin aikaa. Onneksi kivi lopulta saapui!

Aloitin suunnittelun piirtämällä erilaisia karhun päitä, kunnes päädyin mieleiseen tyyliin. Kun piirros oli paperilla, liimasin tämän hopealevyyn kiinni ja sahasain piirrustuksen mukaisesti jokaiselle viidelle kerrokselle mistä pää kasaantuu.


Piirros liimattuna.
Pään palaset sahattuna
korvien aukkoja lukuunottamatta.
Alin taso sahattuna.



Kaikki tasot kultaista kuunsirppiä lukuunottamatta.

Kun palaset olivat sahattuna filssasin ja kiillotin palaset, sillä juottamisen jälkeen en pääsisi käsittelemään kaikkia kohtia. Tämän jälkeen alkoi palasten juottaminen kasaan. Sulatin aina juotepaloja liitettävään levyyn ja käytin apunani metallisia pinnejä jotka puristivat levynpalasia yhteen jotteivät ne liikkuisi juotoksen yhteydessä.

Juotepalaset sulatettuna juotettavaan
palaseen.
Pinnit pitivät palaset paikallaan.

Kun pää oli juotettu kasaan tein kivelle istukan. Tein sille ns. suojelevan kehyksen johon sitten juotin kiveä paikallaan pitävät kynnet. Koska kivi on vapaamuotoinen, sai olla tarkkana että kehyksestä tuli oikean muotoinen.

Kiven kehyksen vääntöä.
Kynnet juotettavana.

Ennen kiven istukan juottamista paikalleen juotin kultaisen puolikuun nallen otsalle ja riipuslenkeille tangon. Koitin juottaa molemmat samaa aikaa, mutta tangon juottaminen osoittautuikin vaikeammaksi, sillä juote jolla se oli tarkoitus saada karhun päähän karkasi levyjen väliin. Oli erittäin haastavaa juottaa niin isoa hopeamöhkälettä sekä pientä tangonpalasta kiinni toisiinsa, sillä juottaessa molempien kappaleiden pitää olla tasalämpöisiä jotta juotos kestää. Monien yritysten ja parin kirosanan jälkeen juotos kyllä onnistui.

Puolikuu ja tanko juotettuna.
Kivi-istukka juotettavana.

Enää puuttui riipuslenkkien kiinni juottaminen. Tässäkin onnistuin lämmittämään tankoa liikaa ja se lähti luisumaan alas pois paikaltaan, joka täytyi tottakai korjata. Kun kaikki palaset olivat oikeilla paikoillaan kiilloitin korun vielä ennen kiven istuttamista. Samalla tein blitzillä koristetummennuksia joita uudistin varmaan kymmenen kertaa ennen kun olin lopputulokseen tyytyväinen.

Kaikki palat juotettuna.
Kivi kiinni.

Laitoin koruun nahkaisen punotun nyörin ja koru oli valmis.

Koru edestä.


Koru takaa.