tiistai 17. huhtikuuta 2018

Lupaus

Sormuksen suunnittelu lähti siitä, että halusin tehdä jotain missä on filigraania. Valitsin koruvarastostani tippamuotoisen granaatin ja aloitin tekemällä sen istukan. Tämä oli jo tuttua puuhaa harjoituksieni jälkeen. Muotoilin hopealevyn palasen tipan muotoon, sahasin sen kahtia ja juotin palaset kiinni.


Istukan muotoilua.

Tipan juottamista.






Aloitin sormusrungon sahauksen. Merkitsin kohdat joihin halusin aukot filigraaneille ja valoaukon kivelle. Sahauksen jälkeen muotoilin rungon sormuksen muotoon ja juotin päädyt kiinni.

Merkinnät sahauskohdille

Sormusrunko muotoiltu.



Juotin kiven tukipalan paikalleen ja viilasin istukan pohjan sormuksen muotoon, jotta se juottuisi nätisti paikalleen.

Kivi-istukka.

Istukka juotettuna paikalleen.


















Tein filigraanilla pari kokeilua ja päädyin lopulliseen muotoon. Ensin meinasin juottaa yhteen pitkään palaseen kiinni kaksi pientä väkästä, ennen kun tajusin että saman efektin saa kauniimmin kahdesta palasesta. Juotin kasaan neljä filigraanikiekuraa sahatuille koloille. Juottaessa filigraaneja paikalleen juote lähti parista kohtaa juoksemaan sormusrungolle, jonka siistiminen oli haastavaa. Harmikseni huomasinkin intensiivisen kiillotuksen jälkeen filigraanien hieman kuluneen pois. Lopuksi kiinnitin kiven paikalleen.



Kaikki juotettuna kasaan.

Yllä kokeilukappale ja alla sormukseen menevä filigraani.


Valmis koru:




Piina

Kilpailukoru

Kokoonpano näyttää oudolta
merenelävältä.
Kylkiluut paikallaan.



Kun kylkiluut olivat paikallaan muotoilin pienen pieniä ruusuja juustovahasta. Tämä osoitautui mukavan haastavaksi pienen koonsa ja vahan pehmeyden takia. Vielä hauskempi haaste oli saada ruusut sisään ehjinä. Muistaakseni aukaisin pari kylkiluuta että sain ruusut siististi sisälle.

Lopuksi tein juustovahasta luurangolle solis- ja lapaluut.

Vahamalli koossa.
Vahamalli takaa.
Henkilön Valpuri Virtanen (@vapev) jakama julkaisu


Lähetin mallit valettavaksi Koruvalimolle parin muun vahamallin kanssa. Sieltä tulikin valupäivänä soitto jossa varoitettiin että korun valu ei sen massiivisesta ja erikoisesta koosta johtuen ehkä onnistu. Seuraavana päivä odotinkin jännänä että tuleeko sieltä soitto että koru ei onnistunutkaan, mutta kotiin saavuttuani odotti eteisessä paketti jossa korut olivat!

Koru valimolta.
Koru takaa.


Piinaketju pitenemässä.

Tuntui aika mahtavalta nähdä tämä hopeinen kimpale vihdoin valettuna! Postissa oli solisluut hieman vääntyneet, mutta hehkutuksen jälkeen sain niitä naputeltua paikoilleen. Tämän lisäksi piti siistiä rintalastaan laitettu valukanava pois ja pientä ropoisuutta sieltä täältä.

Päätin tehdä koruun itse ketjun ja päädyin piinaketjuun. Tämän ohjeet löysin netistä ja ajattelin pääsiäislomalla ketjua vääntää, mutta olin löytänyt huonot ohjeet ja eihän ketjun tekemisestä mitään tullut. Sain myös lomalla kunnon flunssan ja menetin viikon työaikaa, mutta viikon kuumeessa ollessani sormet syyhyivät työntekoon ja löysinkin youtubesta hyviä (englanninkielisiä tosin) videoita ketjun tekemiseen. Loppupäivä menikin ketjua vääntäessä!








Lisää kuvateksti
Lisää kuvateksti
Halusin tehdä ketjuille putkipäätteet, jotka antaisivat hyvän lisäyksen korun kokonaisuuteen. Valmistin ketjun paksuista putkea ja juotin hopealevyä toiseen päätyyn, jonka siistin putken muotoon. Sitten juotin putken kiinni ketjuun samalla kun juotin lenkin toiseen päähän kiinni.

Viimeiseksi juotin lenkit kiinni ja blitzasin koko korun tummaksi.


Juotin lenkit kiinni.
Paketti kasassa!

 Valmis koru:




maanantai 26. maaliskuuta 2018

Hiljaisuus


Vahamalli puoliksi valmiina.
Vahapötkö

Matka alkaa tästä vahapötköstä. Sahasin halutun levyisen pätkän siitä ja aloitin vahan muokkaamisen muotoonsa. Luonnostelin tussilla ruusukuvioita sen päälle ja kaiversin erilaisilla kaivertimillani ruusut esille vahasta. Lähetin vahan pareineen valettavaksi Koruvalimolle ja ne saapuivat nopeasti takaisin. Oli hienoa nähdä hopeinen sormus vahan kanssa taistelun jälkeen. Siitä piti vain poistaa valukanava, siistiä ja kiilloittaa ja koru oli valmis!

Vahamalli valmiina ja käytetyt kaivertimet.
Sormus valettuna valukanan kanssa.



Valmis työ:


Harjoitus tekee mestarin

Näyttötyö

Ensimmäistä luonnostelua.




Viime viikolla aloitin näyttötyön suunnittelun ja kaivertamisen. Kriteereinä oli kaivertaa laattaan kaunokirjoitusta, monogrammi sekä graafista kaiverrusta. Otin mallia aikaisemmista luonnoksistani ja muokkasin kehyksiä niin, että saisin monogrammin heitettyä sinne. Piirtämisen aloitin luonnostelemalla tulevan laatan paperille. Kehyksen symmetrinen muoto oli kohtalaisen haastava ja piirsinkim ensin yhden puolen ja kopioin sen valopöytää apua käyttäen. Hieman kauhistittikin että miten piirtäminen onnistuisi laatalle ilman pyyhekumia. Tekstiksi valitsin per varios usus artem experientia fecit, harjoitus tekee mestarin.
Vasemmalla lopullinen luonnos ja oikealla alkuluonnos.

 Kun piirtäminen lopulta onnistui oli kaivertamisen aika. Peitin osan laatasta teippaamalla sen päälle paperia, jotta lakka ja vaivalla piirretyt kuviot kuluisivat työn touhussa pois. Aloitin pienistä täyttö- ja koriste viivoista, jonka jälkeen työskentelin sisäviivoista päälimmäisiin. Naisen nenä hieman venyi pitkäksi, kaiverrin lipsahti pariin otteeseen enkä ole täysin kaunoon tyytyväinen, mutta tuli valmiista työstä aika komea!


Valmiiksi piirretty kuvio laattaan.
Kaiverrus kesken.

 Valmis työ:






sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kaiverrusharjoituksia

Olen viimeaikoina harjoitellut hieman graafista kaiveramista. Ensimmäisessä kokeilussa otin mallia taiteilija Michael Halbertin teoksesta. Ensin piirsin kuvan pienempään kokoon, josta oli helpompaa ottaa mallia laattaan piirtäessä. Kaivertaessa käytin uutta kaiverrinta joka ei ollut vielä niin tuttu ja sen hallinta ei ollu niin hyvä ensimmäiseen kaivertimeen verrattuna. Kaikenkaikkiaan tämä oli kuitenkin hyvää harjoitusta!
Kaiverrus kesken.

Ensimmäinen piirustusyritys.
Laattaan piirtäessä katsoin mallia tulosteesta sekä itse piirtämästäni
mallista.

Valmis kaiverrus.
 Seuraavaksi koitin kättäni ruusujen kaivertamisessa. Pidän siitä, että jokaisen kaiverruksen valmistuttua olet oppinut jotain uutta ja niin kävi tämänkin yrityksen kanssa. Mieleen jää aina asioita joita voi tehdä paremmin seuraavaan kaiverrukseen!


Ruusut piirettynä laattaan.
Kaiverrin ja kaiverruslaatta.


Kuvan ääriviivat valmiina.
Valmis kuva.

 Kokeilin myös silmän kaivertamista, ottaen hieman referenssiä aikaisemmassa kuvassa näkyvää Obaman silmää.

Silmän kaivertaminen oli hauska harjoitus.
Tältä laatta lopulta näyttää.
Haastavin työ on ollut kouluharjoitustyö, jossa piti tehdä kotikaupungin maamerkeistä kollaasi. Ensin piti löytää rakennuksille ja patsaalle omat paikkansa, asetteluun meni pari kokeilua ennen kuin piirustus meni opettajalta läpi. Piirtäminen oli jo haastavaa paperille, missä viivojen saaminen oikeisiin suhteisiin ja kulmiin että ne näyttäisivät hyviltä oli mielenkiintoista, mutta lisähaasteen toi niiden piirtäminen laattaan josta piirettyä viivaa ei pysty kumittamaan. Jouduinkin moneen otteeseen pyyhkimään piirretyn osan pois ja aloittamaan alusta.

Laattaan piirtäminen vei noin kuusi tuntia.
Aloitin kaivertamisen patsaasta ja siirryin vanhaan raatihuoneeseen.

Kuvan kaivertaminen oli erittäin vaikeaa, sillä hieman harhaan kulkeutunut viiva pilaa helposti koko kuvan. Kaivertaessa kävi moneen kertaan lipsujakin, joissa en kerennyt pysäyttämään kaiverrinta ajoissa ja se meni yli tarkoitetun kohdan. Semmoinen jää helposti nakertamaan, mutta koitin muistaa että työ on vasta harjoitus. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä(, vaikka siihen kannattaakin tähdätä). Ääriviivojen jälkeen lähdin tekemään rakennuksiin ja patsaaseen varjostuksia. Tämä oli hyvää harjoitusta valon ja varjon käytöstä.


Varjostuksia kaiverrettuna.
Viimeisenä kaiversin kiikartornin varjostukset.



Valmis laatta:



perjantai 16. helmikuuta 2018

Konekaiverrus

Olemme koulussa atk-tunneilla keskittyneet konekaiverrukseen ja kävimme jopa Tampereella 3D-skannaamassa naamojamme. Joten tottakai nämä asiat pitää yhdistää! Ensin kuvaa muokataan Rhinoceros ohjelmalla, jossa 3D mallin päälle tiputetaan viivoja jotka myötäilevät mallin muotoja ja luovat kolmiuloitteisen hahmotelman kasvoista. Malli myös täytyy katkaista noin puolivälistä jottei pudotetut viivat hahmon takaa tekisi kuvaa epäselväksi. Tämä osottautui vaikeammaksi pidempitukkaisillia luokkalaisillani, sillä silloin myös hiukset katkesivat helposti hölmön näköisesti.


3D malli naamastani
Rhinolla muokattu versio.

Koulun konekaiverrin.
Kaiverus kesken.
Valmis kaiverrus
Lisäsin omaan kuvaani hieman lisäjuttuja ympärille aikaisemmista rhinoharjoituksista. Laatta oli hieman vino alustallaan joten koneen terä ei yltänyt jokaiseen kulmaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen yritykseni yksin koneen kalibroinnissa joten annettakoon se anteeksi.

Seuraava yritykseni oli luokkalaiseni naama. Tällä kertaa laitoin viivat eri tavalla 3D malliin sillä halusin kokeilla miltä se näyttäisi. Lopputulos oli kohtalaisen hyvä!

Kaiverrus puolitiessä.
Valmis kaiverrus.


 Kolmanneksi lisäsin ympärille taas erilaisen harjoituksen mitä olimme tehneet rhinolla. Taas lisäsin viivat mallinnuksen päälle eri puolelta ja mielestäni se ei näytä yhtä hyvältä kuin aiemmat kokeilut.



Kokeilin giffin tekoa.
Kasvoihin ei tullut tällä kokeilulla paljoa
yksityiskohtia.

Yksi hauskimmista asioista minkä huomasin konekaiverrusessa oli koneen pitäämä ääni. Alla video missä koneen ääni kuuluu: